Kategoria: Kappaleet

Kuuluuko nuorten katua ilmastonmuutosta?

• Lue Suomen Luonnon kolumni.
• Mitä tunteita ja ajatuksia kolumni sinussa herättää? Kirjoita vastine kolumniin.

Mistä saa luotettavaa tietoa ympäristön muutoksesta?

• Mistä tiedät, että tieto on luotettavaa? Etsi netistä hakusanalla ”biodiversiteettikato” ja ”ilmastonmuutos” vaikka viisi juttua. Arvioi jokaisen luotettavuutta, ja kerro miksi pidät juttua luotettavana tai epäluotettavana. Oliko hakusanojen välillä eroa?
• Hae samoilla hakusanoilla YouTubesta tai Twitteristä. Vaikuttavatko tulokset luotettavammilta vai vähemmän luotettavilta? Onko luotettavuuden arvioiminen helpompaa vai vaikeampaa?

Metapopulaatiopeli

Tämä peli havainnollistaa pirstoutuneessa ympäristössä elävien paikallispopulaatioiden kokonaisuuden, eli metapopulaation, toimintaa. Peli perustuu Ahvenanmaan kuivilla kedoilla elävän täpläverkkoperhosen elämään.

Tarvikkeet

Pelikentälle pitää voida merkitä laikkuja, mihin tarkoitukseen hiekkakenttä toimii parhaiten. Nurmikolle voidaan rajata laikut vaikka köysillä, tai vain kerääntymällä laikkuvalvojan ympärille. Laikkuvalvojaan pitää tällöin merkitä, montako perhosta hänen laikulleen mahtuu.

• 
  Tehkää kortteja, joiden väri (5-7 eri väriä) kertoo perhosen genotyypin ja muoto sukupuolen. Tehkää kutakin korttiväriä 10 kpl, 5 koirasta ja 5 naarasta. Kukin laikkuavustaja ottaa yhden värin kaikki kortit itselleen ja jakaa ne pelin alussa omalla laikullaan aloittaville perhosille.
• 
  Kukin laikkuavustaja (5-7 kpl) ja loispistiäinen (1-3 kpl) tarvitsee kynän.

Pelaajat ja avustajat

Mielellään vähintään 20 ihmistä. 5-7 laikkuavustajaa, 1-3 saalistajaa ja/tai loispistiäistä. Loput ovat perhosia.

Pelikentän perustaminen

• 
  Piirtäkää kentälle 5-7 laikkua. Laikut ovat erikokoisia ja eri etäisyyksillä toisistaan. Kukin laikku jaetaan kuin pizza sektoreihin, joiden lukumäärä määrittää sen, kuinka monta perhosta laikulla voi kerrallaan olla. Tämä on lukumäärä on kyseisen laikun kantokyky. Ison laikun kantokyky voi olla vaikka 8 perhosta, ja pienen vaikka 2. Sektoreita on laikuissa yhteensä enemmän kuin perhospelaajia pelissä.
• 
  Tehkää alkujako: laikkuavustajat menevät kukin omaan laikkuunsa ja perhoset asettuvat kukin omaan sektoriin valitsemaansa laikkuun. Yksi laikku jätetään alussa kokonaan tyhjäksi. Laikkuavustaja jakaa omassa laikussaan aloittaville perhosille kortit niin, että puolet perhosista on koiraita ja puolet naaraita. Saalistajat ja loispistiäiset voivat aloittaa missä vain kunhan eivät mene laikkuihin. Nyt peli voi alkaa – kaikki pelaajat aloittavat yhtä aikaa.

Pelin kulku

Pelissä on koiras- ja naarasperhosia, ja heidän tavoitteenaan on maksimoida elämänsä aikainen lisääntymismenestys eli yhteenlasketut pisteet kortillaan. Jokaisella perhosella on aluksi tyhjä kortti, jonka väri kertoo hänen genotyyppinsä ja muoto sukupuolen. Pelin alkutilanne on täysi sisäsiitos, eli kussakin laikussa on vain yhtä ja samaa genotyyppiä. Kukin perhonen saa paritella vain kymmenen kertaa, ja ristisiitosparittelut ovat arvokkaampia kuin sisäsiitosparittelut. Ristisiitosta varten pitää kuitenkin päästä siirtymään toiselle laikulle, missä on omat riskinsä.

Kun koiras ja naaras ovat samalla laikulla ja molemmat suostuvat paritteluun, he voivat paritella milloin tahansa. Paritellessa molemmat näyttävät korttinsa laikkuavustajalle, joka merkitsee kummankin korttiin parittelupisteet: 2 pistettä ristisiitosparittelusta (eriväriset kortit) ja 1 piste sisäsiitosparittelusta (samanväriset kortit). Sama pariskunta voi paritella vain kerran, sitten jommankumman täytyy käydä välillä toisessa laikussa ennen kuin sama pari voi paritella uudestaan. Saalistajan syömät tai kaikki parittelukertansa käyttäneet perhoset kuolevat ja siirtyvät sivuun pelikentältä. Peli jatkuu, kunnes kaikki perhoset ovat joko kuolleet saalistajien suihin tai paritelleet kaikki kymmenen kertaa.

Dispersaali ja kuolleisuus

Ristisiitokseen päästäkseen tai laikun tuhoutuessa perhosten täytyy siirtyä laikulta toiselle eli dispersoitua. Tämä tapahtuu yksinkertaisesti juoksemalla jonkin toisen laukun vapaana olevaan sektoriin. Laikkujen välissä on kahdenlaisia vaaroja: saalistajia ja loispistiäisiä. Molemmat yrittävät ottaa perhosia kiinni laikkujen välillä, mutta eivät saa itse mennä laikkuihin. Saalistajat tappavat perhosen koskettamalla, jolloin tämä on lopullisesti pois pelistä. Loispistiäisen kosketus taas tarkoittaa, että perhosen viimeisimmät parittelupisteet ruksitaan yli kortilta, ja yksi perhosen kymmenestä parittelukerrasta on siten menetetty. (Luonnossa loispistiäiset munivat munansa perhosten muniin tai toukkiin ja tappavat ne.)

Paikalliset sukupuutot

Laikun koko vaikuttaa todennäköisyyteen, että laikku menee kokonaan sukupuuttoon. Tietyin väliajoin (esim. niin monta minuuttia kuin laikussa on sektoreita), laikku menee sukupuuttoon. Sukupuuton merkiksi laikkuavustaja nostaa kätensä pystyyn, käskee kaikki perhoset heti ulos laikusta ja pitää kätensä pystyssä 30 sekunnin ajan. Niin kauan kuin käsi on ylhäällä, tämä laikku on suljettu perhosilta.

Pelin tavoite

Pelin voittaa se, joka saa eniten parittelupisteitä. Kokeilkaa eri strategioita (turvallinen paikallaan pysyttely ja matala-arvoiset sisäsiitosparittelut, tai arvokkaan ristisiitoksen tavoittelu lisääntyneellä ennenaikaisen kuoleman riskillä). Pelikertojen välissä voitte miettiä uusia sääntöjä, tai säätää laikkujen sijainteja ja kokoja ja kokeilla sen vaikutusta pelin kulkuun. Kokeilkaa myös lisätä tai vähentää petoja ja paikallisia sukupuuttoja.

Käsitteitä, joita havainnollistetaan

• Pirstoutuneisuus: laikut

• Sisäsiitos ja ristisiitos: eriväriset kortit

• Ympäristön kantokyky: laikkujen koko

• Paikalliset sukupuutot: laikun koko ja sukupuuttojen tiheys

• Koko elinkaaren lisääntymismenestyksen maksimointi: strategiat pisteiden maksimoimiseksi kymmenen parittelumahdollisuuden puitteissa

• Lajinsisäinen kilpailu: mitä vähemmän sektoreita pelissä on suhteessa perhosten määrään, sitä vaikeampi on löytää vapaa sektori

• Loispistiäiset: parittelupisteiden menetys

Miten lähimaisemasi on muuttunut?

• Etsi paikkatietopalveluista tietoa koulusi lähialueen maiseman muutoksesta. Onko metsiä raivattu pelloiksi tai jäänyt asutuksen ja teiden alle, onko laajennettu meren päälle, vai onko peltoja metsittynyt?
• SYKEn LAPIO-palvelussa voit tarkastella Corinen maankäytön muutos -aineistoja. Kirjoita hakuikkunaan CLC, ja haku ehdottaa eri aikajaksojen karttoja. Valitse jokin, jonka nimi päättyy ”muutokset 1 ha”. Kartalle ilmestyy (jos olet sopivalla zoomaustasolla) väriläiskiä, jotka näyttävät missä muutoksia on tapahtunut kyseisellä ajanjaksolla. Tarkastele koulusi ympäristöä: mitä muutoksia on tapahtunut 2012-2018, 2006-2012 ja 2000-2006

Corine-aineistossa on vasta parinkymmenen vuoden muutokset. Pidemmän aikajakson muutoksia voi tarkastella vanhoista ilmakuvista. Helsingin ilmakuvat vuodesta 1932 löytyvät täältä. Muun Suomen vanhoja ilmakuvia voi löytää Finnasta hakusanoilla ilmakuva ja paikannimi. Ilmakuvia voi myös ostaa maanmittauslaitokselta.

Etsi uhanalainen luontotyyppi koulusi läheltä.

• Uhanalaisuusselvityksen toisessa osassa esitellään kaikki arvioidut luontotyypit. Etsi karttojen ja kuvatekstien perusteella lähellä kouluasi oleva uhanalainen luontotyyppikohde. Mikä sen uhanalaisuusluokitus on? Mitkä tekijät uhkaavat tätä luontotyyppiä?
• Käy katsomassa ja kuvaamassa löytämääsi luontokohdetta. Miten se eroaa muusta ympärillään olevasta luonnosta? Onko sieltä havaintoja laji.fi -palvelussa? Onko havaintojen joukossa uhanalaisia lajeja?
• Onko kohde suojeltu? Tarkista paikkatietoikkunasta valitsemalla karttatasojen joukosta Suojellut alueet -otsikon karttatasoja.

Perinnebiotooppeja voi myös kysellä ELY-keskuksista, jotka toteuttavat valtakunnallista inventointia. Etelä-Savon perinnebiotoopit löytyvät jo netistä.

Miksi emme tiedä, miten lajeilla menee?

Selaa Punaisen kirjan uhanalaisuusarvioita, ja selvitä:

• Klikkaile rivejä, joilla on runsaasti NA- ja NE-lajeja. Näitä ei ole edes arvioitu. Löydätkö ryhmiä, joista ei ole arvioitu yhtään lajia?
• Selvitä, mitä NA(arviointiin soveltumattomat) ja NE(arvioimatta jätetyt) oikeastaan tarkoittavat. Miksi näitä lajeja ei ole arvioitu? Termien selitykset löytyvät samasta verkkopalvelusta.
• Mitä tarkoittaa DD(puutteellisesti tunnetut)?
• Löydätkö ryhmiä, joissa ei ole yhtään puutteellisesti tunnettua lajia?
• Selaile lajiluettelossa DD-luokiteltuja lajeja. Kun pääset lajin sivulle, löydät linkin laji.fi-portaaliin. Minkä verran siellä on tietoja näistä lajeista?

Montako lantakuoriaislajia odotat löytäväsi Suomen kokoiselta alueelta?

Maailman lajiyhteisöissä on havaittu yksinkertainen sääntö: mitä suurempi alue, sitä enemmän lajeja. Kasvu ei jatku loputtomiin, vaan taittuu tämän kaavan mukaan:

S=CA^z

Tässä S on lajimäärä, C on vakio, A on alueen pinta-ala ja z parametri, jonka arvo vaihtelee välillä 0,15-0,4.

Selvitä koko maailman ja Suomen maapinta-alat. Jos koko maailmassa on 10 000 lantakuoriaislajia, montako niitä pitäisi silloin olla Suomessa?

Asetetaan z:n arvoksi vaikka 0,3. Vakio C on se lajimäärä, joka löytyy yhden mittayksikön alueelta. Voit ratkaista C:n arvon sijoittamalla yhtälöön maailman lantakuoriaislajien määrän ja maailman maapinta-alan. Muista käyttää aina samaa pinta-alan yksikköä eli neliökilometriä.

Montako lantakuoriaislajia Suomessa elää oikeasti?

• Selvitä nyt, montako lantakuoriaislajia on Suomesta tavattu. Onko tämä enemmän tai vähemmän kuin itse odotit? Jos ratkaisit edelliskohdan laskun, pohdi silloin miten tunnettu lajimäärä vastaa teoreettisen ekologian yksinkertaista ennustetta ja mieti syitä mahdolliselle poikkeamalle.
• Miten Suomen lantakuoriaislajeilla menee? Suomen eliölajeista tehdään uhanalaisuusarvioita Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n määräysten mukaisesti. Lajit viedään erilaisiin uhanalaisuusluokkiin, yleiskriteereinä populaation koko ja pieneneminen tai pirstoutuminen, sekä levinneisyysalueen koko ja yhtenäisyys. Uusin uhanalaisuusarvio löytyy täältä (Vinkki: kirjoita hakukenttään ”lantiainen”, ”sittiäinen” tai ”sontiainen”). Selvitä, moniko lantakuoriaislaji on Suomessa uhanalainen, ja mieti syitä niiden ahdingolle.

Tässä projektissa

• Teet oman kokeen, jossa sovellat tieteen perusperiaatteita, eli teet kokeellisia käsittelyjä ja toistoja.
• Toteat tieteen keinoin, mikä on lantakuoriaisten rooli.

Alkuperäiset lantakuoriaisprojektin ohjeet löydät täältä.

Miten nopeasti bakteerit lisääntyvät

Bakteerien nopea lisääntyminen perustuu niiden kykyyn jakautua suvuttomasti. Siten jokaisesta solusta tulee ensin kaksi, niistä neljä ja niin edelleen. Tätä kutsutaan eksponentiaaliseksi kasvuksi. Kuvittele että saat kännykkäsi pinnalta yhden bakteerisolun sormeesi, josta siirrät sen nenään. Siinä on upeat oltavat. Nyt bakteeri jakautuu kerran 20 minuutissa. Montako bakteeria on nenässäsi vuorokauden jälkeen? Milloin bakteerien lkm ylittää miljoonan?

• Laske laskimella tai testaa täällä: Valitse ”Exponential” ja klikkaa sitten nuolta oikealle päästäksesi eksponentiaalisen kasvun simulaatioon. Voit muuttaa sallittuja maksimilukuja muuttamalla asetuksia ratas-symbolin takaa.
• Pohdi, miksi ihan näin ei nenässäsi kuitenkaan oikeasti käy. Vinkki: kokeilepa saman simulaatiosivun vaihtoehtoa ”Logistic”.
• Ruokatieto.fi on koonnut hyvän paketin elintarvikehygieniasta ja mikrobiologiasta. Miksi ruokaa kannattaa säilyttää jääkaapissa? Miten tarkastelisit kylmäsäilytyksen vaikutusta bakteerien lisääntymisnopeuteen edellisessä simulaatiossa?

Kasvata mikrobeja petrimaljalla

Tarvitset tähän petrimaljoja, joita koulut voivat hankkia keskitetysti. Petrimaljalla on valmista kasvualustaa, jossa viihtyvät monenlaiset bakteerit. Kaikissa kokeissa maljoille laitetaan jotain, minkä jälkeen kannet laitetaan päälle ja maljoja säilytetään muutaman päivän ajan ylösalaisin mahdollisimman lähellä +37 astetta.

• Käsienpesu: Piirrä petrimaljan pohjaan ulkopinnalle neljä sektoria, jotka numeroit 1-4. Kosketa ensimmäistä sormella. Kastele kädet, ravistele pahimmat vedet pois ja kosketa märällä sormella toista sektoria. Pese kädet saippualla, ravistele pahimmat vaahdot pois ja kosketa märällä saippuaisella sormella kolmatta sektoria. Pese kädet loppuun ja kuivaa käsipaperiin, ja kosketa viimeistä sektoria. Mihin sektoriin tuli eniten kasvustoa? Mistä tämä johtuu?
• Puhelin vastaan vessanpönttö: Pyyhi kertakäyttöisellä pumpulitikulla puhelimen pintaa, ja sitten kasvualustan pintaa varovasti sitä rikkomatta. Tee sama vessanpöntön reunalle ja toiselle petrimaljalle. Muista merkitä kumpi petrimalja on kumpi. Kummasta tuli enemmän kasvustoja? Kokeilkaa monella puhelimella ja vaikka desinfioidulla puhelimella ja pöntöllä.
• Ympäristönäytteet: Kerätkää pienet määrät pintamaata erilaisista ympäristöistä keinotekoisesta luonnollisempaan: tienreuna, koulun piha, nurmikko, puisto, pellonreuna, metsä… Ripotelkaa hyppysellinen kustakin näytteestä ohuelti omalle petrimaljalleen. Löydättekö eroja siinä, montako erinäköistä kasvustoa eri ympäristöistä löytyi?

Millaisia havaintoja tavalliset ihmiset tekevät?

• Mene laji.fi palveluun tällä linkillä, jolloin näet miljoonista havainnoista vain kansalaishavainnot. Esimerkiksi museokokoelmat on suodatettu pois.
• Valitse välilehti “kartta”. Näet Suomen kattavan ruudukon, jossa kerrotaan havaintojen lukumäärä jokaisessa ruuduittain. Etsi koulusi – onko ruudussanne paljon havaintoja?
• Kartan yläpuolella näet kaikkien Suomen kansalaishavaintojen lukumäärän ja lajimäärän. Kirjoita ne muistiin. Avaa oikeasta laidasta valikko ”Paikka”. Piirrä kartalle laatikko koulusi ympärille valitaksesi havainnot siltä alueelta. Montako havaintoa ja lajia on nyt?
• Valitse välilehti “Luettelo” nähdäksesi äsken valitsemasi havainnot listana. Selaa havainnoitsijoiden nimiä. Näetkö samoja nimiä yhä uudelleen? Kokeile valita joku nimi ja rajoita haku vain hänen havaintoihinsa oikean laidan valikossa “havainnoija”. Yläoikealla voit tarkistaa, mitkä haun rajoitukset sinulla on päällä ja poistaa ne, joita et enää halua. Jokaisen henkilöön rajatun haun kohdalla voit vaihtaa välilehdeksi ”Tilastot” nähdäksesi yhteenvedon kyseisen henkilön havainnoista. Montako havaintoa hän on tehnyt? Onko hän tehnyt havaintoja usean vuoden ajan? Havainnoivatko he vain tietynlaisia lajeja, kuten lintuja?
• Lisävinkki: jos haluat tutkia hakutuloksiasi syvemmin, voit ladata tulokset välilehdestä ”Lataa tiedostona”. Saat sähköpostissa linkin, josta voit ladata tiedoston ja ohjeet sen avaamiseen Excelissä.
• Kun olet tutkinut rajattua hakuasi tarpeeksi, mene oikeaan ylänurkkaan ja poista KAIKKI rajaukset. Nyt näet kansalaishavaintojen lisäksi myös kaikki tieteelliset kokoelmat, jotka ovat laji.fi -palvelussa. Kuinka monta havaintoa on nyt? Voit katsoa valikosta “Aineistot” täydellistä listaa kaikista tietokannoista.

Kysykää tutkijoilta

• Mitä he ajattelivat itse lehtijutusta?
• Saivatko he lehtijutussa välitettyä sen viestin, mitä halusivat?
• Mitä he tutkivat?
• Miksi heistä tuli tutkija?

Tieteellinen metodi Pro gradussa

• Etsi Mikko Tiusasen Pro gradu -työstä tieteellisen metodin eri vaiheet.

Mikko tutki samaa ekosysteemiä myöhemmin myös väitöskirjassaan.

Yhtä väitöskirjan artikkeleista lainattiin muissa tutkimuksissa erityisen paljon. Katso lista artikkeleista, joissa viitattiin Mikon työhön.

• Etsi avainsanoja lajeista ja maantieteellistä alueista, jotka artikkeleissa esiintyvät.
• Millaisiin tutkimuksiin Mikon tulokset päätyivät vaikuttamaan?

Tieteellisen metodin vaiheet ovat

• Kysy kysymys
• Tutki, mitä aiheesta jo tiedetään tekemällä omia havaintoja ja tutustumalla kirjallisuuteen
• Muodosta hypoteesi eli valistunut arvaus
• Testaa hypoteesi eli suunnittele näytteenotto, joka voi vahvistaa tai kumota hypoteesisi
• Analysoi havaintosi eli vaikka laske tulosten keskiarvot eri ryhmissä tai piirrä kaavio
• Vedä johtopäätökset: oliko hypoteesisi oikea tai väärä, tai eivätkö tulokset tue kumpaakaan johtopäätöstä? Mitä tuloksesi merkitsevät?

Monimuotoisuuteen vaikuttavia tekijöitä tutkitaan usein esimerkiksi mittaamalla monimuotoisuutta erilaisissa ympäristöissä ja katsomalla, onko olosuhteilla yhteys monimuotoisuuden määrään. Tällöin on tärkeää mitata kaikissa ympäristöissä samalla tavalla.

Mitkä ekosysteemipalvelut ovat tärkeimpiä?

Lue täältä ekosysteemipalveluista Suomessa.

• Mitä ovat tuotanto-, säätely- ja kulttuuripalvelut?
• Jokaiselle ekosysteemipalvelulle määritetään paitsi rakenne ja toiminto, myös hyöty ja arvo. Mitä ovat hyöty ja arvo, ja mitä eroa niillä on?
• Äänestäkää luokassa mielestänne tärkeimpiä ekosysteemipalveluja. Olivatko voittajat tuotanto-, säätely- vai kulttuuripalveluita? Näettekö biodiversiteetillä olevan yhteyttä näihin palveluihin?
• Kokeilkaa päätöksentekoa Luken YODA-työkalulla (Testaa demoversiota oikeassa laidassa). Vaihtakaa eri arvojen painotuksia ja yrittäkää löytää mielestänne paras vaihtoehto. Näkyykö biodiversiteetti missään? Puuttuuko arvoista mielestänne jotain?

Ekosysteemipalveluita aamiaiseksi

• Mitä söit aamiaiseksi? Selvitä, mitä ekosysteemipalveluita aamiaisesi tuottaminen vaati. Listaa aamiaisen osat, ja listaa jokaisen osan kohdalle, mitkä ekosysteemipalvelut siihen liittyvät. Ekosysteemipalvelut löydät täältä.

Haudatkaa teepussit mahdollisimman erilaisiin ympäristöihin.

Hautaamispaikat eivät saisi olla varjoisia, sillä maan lämpötila vaikuttaa paljon hajotusnopeuteen. Etsikää paikat esimerkiksi metsän laidalla, pellon laidalla, puistossa, koulunpihassa ja kaupungissa tien varressa.

Jokaisessa valitsemassanne paikassa:

• Ota Lipton Green tea ja Rooibos-teepussit.
• Punnitse teepussit (0.01 tai 0.001 tarkkuudella).
• Etsi sopivat paikat.
• Hautaa teepussit hieman erilleen toisistaan. Teen tulee olla noin 8 cm:n syvyydessä, etikettilappu maanpinnan yläpuolella.
• Kaiva teepussit ylös 3 kuukauden kuluttua.
• Kuivaa pussit täysin kuiviksi lämpimässä ja/tai aurinkoisessa paikassa
• Taputa multa varovasti pois pussien ulkopinnalta. Avaa teepussi, ota pelkästään tee erikseen ja varo ettei teetä katoa matkalla.
• Punnitse tee (0.01 tai 0.001g tarkkuudella).

Teatime4science on projekti, jossa koululaiset ympäri maailmaa tekevät saman kokeen. Voitte myös osallistua siihen ja päästä oikeasti tekemään tutkimusta! Tarkempia ohjeita löytyy nettisivuilta..

Kokeilkaa tätä itse 3-8 hengen ryhmissä:

• Päättäkää mitä aiotte etsiä, luokitella ja laskea: kasvilajeja, lintulajeja tai vaikka erilaisia roskia. Määritelkää myös pieni etsintäalue. Mielikuvituksella tehtävän voi tehdä myös luokassa, etsien vaikkapa erivärisiä kyniä oppilaiden penaaleista.
• Valitkaa yksi ajanottaja, joka tarvitsee kellon, kynän ja ruutupaperin.
• Valitkaa yksi luokittelija, joka tarvitsee kynän ja paperia.
• Muut alkavat tutkia aluetta. Pysykää kuuloetäisyydellä toisistanne. Etsijät huutavat havaintonsa luokittelijalle, joka luokittelee havainnot parhaaksi katsomallaan tavalla ja pitää tukkimiehen kirjanpitoa eri lajeista.
• Viiden minuutin välein ajanottaja kysyy luokittelijalta, montako eri lajia on tähän mennessä löytynyt, ja kirjaa vastauksen.
• Lopuksi, vaikka puolen tunnin jälkeen, piirtäkää ajanottajan kirjaukset samanlaiseksi käyräksi kuin artikkelissa. Katsokaa ensin viimeinen eli suurin lajimäärälukema, ja asettakaa se Y-akselin ääripääksi. Piirtäkää pisteet kohdilleen ja yhdistäkää viivalla.

Käyristyykö viiva? Pystyttekö sen perusteella arvioimaan, mikä voisi olla alueen todellinen lajimäärä?

Miten luokittelu meni – tuliko erimielisyyksiä? Biologeilla nimittäin on paljonkin erimielisyyksiä siitä, miten yksilöt tulisi luokitella eri lajeihin.